”Mitä minusta tulee isona?” on kysymys, joka on koskettanut varmasti meitä kaikkia jossain elämänvaiheessa. Toisille vastaus on itsestäänselvyys peruskoulusta asti, toiset kärvistelevät kysymyksen kanssa vielä lastenlasten mennessä tarhaan. Hakupapereita täytellessä korkeamman asteen kouluihin, on hyvin vaikea kuvitella millaisiin työtehtäviin olen pätevä valitsemani koulutusohjelman suoritettua. Suuri osa meistä valitsee koulutusohjelmankin pelkästään sen nimen herättämien mielikuvien perusteella. Toiset saattavat valinnanvaikeuksissaan valita täysin sattumanvaraisen koulutusohjelman ja ennemmin tai myöhemmin kädessä onkin suoritettu tutkinto, ”tyhjä arpa”, kuten eräs tuttavani ammattitutkintoaan kutsui, ja pitäisi keksiä, mitä seuraavaksi?
Meillä kaikilla on harrastuksia. Jotain, jota rakastamme tehdä vapaa-ajalla. Jota suunnittelemme työaikana. Yleinen käsityshän on, ettei työnteko ainakaan kivaa saa olla ja hauskanpito kuuluu vapaa-ajalle. Viime aikoina olen kuitenkin pyöritellyt asiaa mielessäni, ja löytänyt uuden näkökulman. Itse rakastan esimerkiksi musiikkia, soittimilla soittamista, niiden rakentamista ja korjailua. Aluksi näin ainoana mahdollisuutena ammattimuusikon uran, jos haluaisin yhdistää työn ja hyvin. Nyt huomasin voivani myös opiskella kaupanalaa ja perustaa musiikkiliikkeen, opiskella puusepäksi ja alkaa rakentaa soittimia tai vaikkapa opiskella musiikkiteknologiaa ja työskennellä musiikin tuottamisessa. Jos muodostan vielä toisen listan toisesta intohimostani, moottoripyöräilystä, mahdollisuuksia löytyy vielä enemmän.
Jos tuntuu siltä, ettei mikään homma liiemmin kiinnosta, voi pohtia omia harrastuksiaan ja miettiä ”miten saisin tästä ammatin itselleni?”. Potentiaalisia työpaikkoja löytyykin lopulta yllättävän monta.
Ville Roine
JobiJobi! julkaisee kevään aikana Satakunnan ammattikorkeakoulussa toteutetun Verkkoviestintä ja markkinointi-kurssin opiskelijoiden työelämään liittyviä blogitekstejä.
mapoyri.wordpress.com 