Ylipäteviä työnhakijoita enemmän liikkeellä ennakkoluuloja

Opiskelu- ja työelämän alkuaikoina monet hakijat saavat kuulla olevansa alipäteviä. Kokemusta haetaan opiskelemalla lisää ja ehkä tekemällä oman alan töitä alemmalla palkalla ja sijaisuuksina. Jossain vaiheessa onni lykästää ja eteneminen uraputkessa alkaa. Tässä vaiheessa työntekijä on jo tuudittautunut turvallisuuden tunteeseen. Täydellinen osaamis- ja kokemuspaketti on kasassa. Uudelleen työmarkkinoille joutuva työntekijä saattaa yllätykseensä saada kuitenkin ylipätevän paperit.

Netistä löytyy kasapäin ohjeita ylipäteviksi leimautuneille, yleisimpinä jätä palkkatoivomus ja tittelit pois työhakemuksesta. Tämä saa ainakin omat niskakarvani nousemaan pystyyn. Jo lähtökohtaisesti se, että työnhakijan pitää salata tai yrittää kierrellä tosiasioita on huono lähtökohta työnhaulla, näyttää epäilyttävältä palkkaavan tahon näkökulmasta, eikä edistä luottamuksellisen työnhakija/-antajasuhteen syntymistä.

Sanaa ylipätevä inhoan myös, koska se herättää pääasiallisesti ainoastaan negatiivisia assosiaatioita. Termiä käytetään usein lisäksi väärin. Paljon koulutusta omaava henkilö ei ole automaattisesti ylipätevä. Ei myöskään paljon kokemusta omaava, jos se ei suoraan liity haettavaan tehtävään. Ylipäätänsä se, että on onnistunut kerryttämään itselleen paljon kokemusta ja osaamista, pitäisi olla ylpeyden aihe, ei jotain, mitä joutuu piilottelemaan.

Rekrytointi vaatii työnantajalta nöyryyttä

Syy ”ylipätevän” työnhakijan palkkaamatta jättämiseen löytyy yleensä työnantajasta ja ennakkoluuloista. Työnantajat pelkäävät, että ”ylipätevä” työnhakija kyllästyy, ei ole tyytyväinen palkkaansa ja vaihtaa heti parempaan työpaikkaan sellaisen ilmaantuessa. Monet työnantajat eivät myöskään halua palkata itseään pätevämpää henkilöä.  Tämä kertoo epävarmasta työnantajasta.

Staart oy:n toimitusjohtaja Juha Laitinen myönsi suoraan taannoisessa puheessaan Yrittäjyysseminaarissa Porissa, että osa hänen työntekijöistään saa parempaa palkkaa kuin hän itse. Yritys on halunnut parhaat osaajat ja onnistunut siinä. Rekrytointi vaatii siis myös työantajalta tietynasteista nöyryyttä, uskallusta ja kaukonäköisyyttä. Tämän hetkisen tarpeen lisäksi työnantajan kannattaa pohtia, mitä kykyjä yritys tarvitsee lähitulevaisuudessa.

Mitä tulee ”ylipätevien” työmotivaatioon, niin Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan ”ylipätevät” työntekijät tekivät työnsä keskivertoa paremmin kuin muut työntekijät. Kokemus lisää työtehokkuutta ja kykyä selvitä erilaisista tilanteista. Jos työolosuhteet ovat kunnossa, niin harvemmin kukaan vaihtaa työpaikkaa sen takia, koska tuntee olevansa liian lahjakas käsillä olevaan työhön.

Kissa pöydälle

Paras ratkaisu pattitilanteeseen on nostaa kissa heti pöydälle, eikä jättää sitä hyörimään jalkoihin häiritsemään ajatuksia. Jos työantajalla on epäilyksiä työnhakijan suhteen, niin kannattaa kysyä rehellisesti.  Miksi työnhakija haluaa hakea selvästi alempaan asemaan tai töitä aivan eri alalta? Syynä saattaa puhtaasti olla halu vaihtaa tai oppia uutta alaa tai tarve hidastempoisempaan ja vähemmän vastuullisen työhön.

Sama pätee myös toiseen suuntaan. Työnhakijan ei pitäisi peitellä saavutuksiaan. Hänen kannattaa ottaa asia oma-aloitteisesti esille jo työhakemuksessa tai haastattelutilanteessa. Rehellisyys poikii pidemmälle kuin tosiasioiden peittely ja valkoisten valheiden jakelu.

This entry was posted in Ei kategoriaa and tagged , , , , , , . Bookmark the permalink.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s