Työnhakutaidot 2.0 – Fiksut työnhakijat tekevät sen somessa

Jane Genova kirjoittaa osuvasti blogiartikkelissaan Putting Social Media To Work on Your Job Hunt ilmiöstä, joka on varmasti nouseva trendi myös täällä Suomessa vuonna 2011. Uuden sukupolven työnhakijat eivät tyydy enää perinteisiin työnhakukeinoihin, vaan he tekevät itselleen työnhakustrategian sosiaaliseen mediaan.

Genovan mukaan tiettyjen alojen ammattilaiset pr:n, kirjoittamisen, myynnin, median tai asiakaspalvelun aloilla käyttävät sosiaalista mediaa Facebookista YouTubeen osana omaa työnhakustrategiaansa. Genova puhuu heistä fiksuina työnhakijoina. Genovan nimeämät fiksut työnhakijat ymmärtävät sosiaalisen median vaikutusvoiman persoonan, osaamisen ja työnäytteiden esiintuomisessa. Sosiaalisesta mediasta onkin tulossa jatke perinteiselle CV:lle ja vanhanaikaiselle portfoliolle.

Fiksut työnhakijat käyttävät sosiaalisen median työkaluja tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti. He suunnittelevat tarkoin, mitä sisällyttää ja mitä jättää pois eri profiileistaan. Fiksu työnhakija ei postita profiiliinsa, milloin aikoo juhlia tai kuvia juhlista joihin osallistui, paitsi silloin jos hän ajattelee sen itselleen hyödyksi. Kyseessä voi silloin olla jokin sellainen elementti, joka liittää hakijan tiiviisti tai tiiviimmin johonkin hyödylliseen yhteisöön tai verkostoon. Fiksu työnhakija osaa siis päätellä, mitä kannattaa julkaista ja mitä ei.

Itsensä profiloiminen työntekijänä sosiaalisessa mediassa tulee siis yleistymään vuonna 2011. Työnhakijat tietävät, että työnantajat etsivät sopivia työntekijäkandidaatteja verkosta ja työnantajat taas tietävät, että verkosta löytyvät ns. aktiiviset työnhakijat ja ne jotka eivät tiedä vielä haluavansa uutta työpaikkaa.

Kysymys kuuluukin, miten ja milloin työnhakua ohjaavat tahot kuten oppilaitoksen ja työvoimaviranomaiset aikovat ohjata nuoria ns. fiksuun työnhakuun? Sillä sanoi laki mitä hyvänsä, työnantajat googlettavat yhä useammin työnhakijakandidaatit. Esimerkiksi hiljattain eräs ystäväni oli työhaastattelussa, jossa ehkä tietämätön pääjohtaja jopa ilmaisi työhaastattelussa tehneensä omatoimisen Google-kartoituksen, jonka seurauksena oli löytynyt erinäisiä verkkoprofiileja. On selvää, että lakia, joka on täysin työnantajan eettisyyden varassa ja jota on täysin mahdotonta valvoa, rikotaan yhä useammin.

Mitä me teemme edelleen esimerkiksi oppilaitoksissa? Opetamme kirjoittamaan Curriculum Vitaen Wordilla oikein ja tekemään siitä PDF-tiedoston. Sen sijaan, että siirtäisimme painopisteen työllistymisen kannalta järkevän verkkoläsnäolon ohjaamiseen: Miten rakennan työidentiteettiäni verkossa, miten tuon osaamiseni verkossa esiin, miten löydyn verkosta työntekijänä tai miten rakennan itsestäni fiksun kuvan verkossa. En kiellä, etteikö hyviä CV:ta tarvittaisi edelleen. Perinteiset CV:t pysyvät hengissä ainakin niin kauan, kuin työantajapuolella olemme me nyt keski-ikäiset. Ne pysyvät hengissä niin kauan kuin me keski-ikäiset työnantajat olemme joutuneet tilanteeseen, jossa osaavaa työvoimaa on oikeasti etsittävä ja käytettävä etsinnässä muuta ympäristöä kuin mol.fi-sivustoa tai paikallislehteä.

Viimeistään nyt pitäisi tajuta, että tulevaisuus ei ole perinteisessä CV:ssä, jossa vain luetellaan jotain mahdollisesti olemassa olevia taitoja mutta ei sinänsä todenneta niitä. Nuorille työnhakijoille on sitä paitsi eduksi se, että he voivat näyttää osaamisensa kouluprojektien videoina, kuvina, kirjoituksina yms. verkossa. Jonkun vain pitäisi ohjata heitä siihen.

This entry was posted in Ei kategoriaa and tagged , , , , , , , , , . Bookmark the permalink.

6 vastausta artikkeliin: Työnhakutaidot 2.0 – Fiksut työnhakijat tekevät sen somessa

  1. Loistava kannanotto hyvästä aiheesta. Uuden sukupolven työntekijät, eli nuoret ammattilaiset ovat keksineet uudenlaisia tapoja tuoda osaamistaan ja potentiaaliaan esille, koska perinteiset rekrytointikanavat fokusoivat työkokemuksen painottamiseen. Harvalla nuorella ammattilaisella on kokemusta, josta kertoa tai ainakaan kokemusta, joka kertoisi heidän kyvyistään ja potentiaalistaan.

    Meidät on opetettu kirjoittamaan ja hyväksymään sellaisia työhakemuksia, joissa painotetaan työkokemustietoa. Historian sijaan monesti oleellisempaa lienee kuitenkin se mihin työntekijä kykenee, mihin hänen kapasiteettinsa venyy, mitä osaamista hänellä on ja miten hyvin hänen persoonansa sopii sekä tehtävään että ylipäätään yrityksen kulttuuriin. Tälläisiä asioita harvemmin työhakemuksessa osataan kertoa.

    Oletko törmännyt vielä uuteen Heebo.fi -palveluun? Heebo on rekrytointipalvelu nuorille ammattilaisille, jossa he voivat luopua perinteisen CV:n rajoitteista ja kertoa kaikenlaisesta osaamisesta ja kokemuksesta, jota he ovat kartuttaneet elämänsä varrella myös vapaa-ajalla. Palvelun soveltuvuustestin avulla uuden sukupolven työnhakijat voivat oppia tunnistamaan työn kannalta oleellisiin ominaisuuksiinsa ja näin osata hakea paremmin juuri itselle sopivia tehtäviä. Työnantajat käyttävät palvelua hakeakseen avoimiin tehtäviinsä sopivia nuoria ammattilaisia nimenomaan osaamispotentiaalin ja persoonan soveltuuvuuden näkökulmasta, ei iänikuiseen työkokemukseen tuijottaen. Muitakin uudenlaisia rekrytointipalveluja on tuotu verkkoon. Tämä kertonee juuri kirjoittamastasi murroksesta, jossa tarve löytää ja tulla löydetyksi on saanut uusia toimintamalleja.

    • mapoyri sanoo:

      Kiitos kommentistasi Susanna! En ole vielä törmännyt Heebo.fi-palveluun mutta teen sen tuota pikaa. On hienoa, että tällaisia palveluja tuotetaan ja tehdään Suomessa. Tarkoitukseni on kirjoitella näistä palveluista jahka sen ehdin tekemään. Palaan siis takuuvarmasti asiaan🙂

  2. nettimuori sanoo:

    Kyllä ja ei. Monella alalla on olennaisen tärkeää osata oikeanlainen SoMe:n käyttö myös työnhaussa, mutta vielä vuosien ajan tästä eteenkinpäin on paljon työpaikkoja, joissa koko SoMe on hebreaa ja ainakin ”joidenkin nettiin hurahtaneiden haahoilua”. Toki markkinointi-, viestintä- ja it-, ym- alat ovat SoMen piirissä, mutta on tuhansia ammatteja, joissa SoMe-taitoja ei arvosteta (vaikka usein olisi hyvä arvostaa). Tunnen monia työnantajia, jotka eivät ollenkaan tajua, mitä netissä edes tehdään – saati, että osaisivat päätellä jotain SoMe:n merkityksestä työpaikalleen. Totuus on, että vasta pieni osa työnantajista tajuaa koko asiasta mitään! Monella SoMen aktiivilla on käsitys, että asia on päivänselvä näin. Ikävä kyllä, menee vuosia ennekuin edes enemmistölle asia on selvää.

    Kuitenkin kannatan viisasta SoMe-näkymistä, sillä ajan myötä tilanne muuttuu🙂

    • mapoyri sanoo:

      Nettimuori on täysin oikeassa ja väärässä😉. Tuon jutun pointti oli kuitenkin se, että tulevaisuudessa työnhakeminen siirtyy someen yhä enenevissä määrin, mutta esimerkiksi oppilaitoksissa ja työkkäreissä opetetaan edelleen perinteisen CV:n täyttämistä. Verkolla on siis enemmän ja enemmän merkitystä työnsaannin kannalta. Siksi siihen pitäisi panostaa myös ohjaavien tahojen. Nyt. Ei vasta sitten, kun juna on mennyt jo.

      Mutta valitettavaa realismia on se, että isot laivat kääntyvät valitettavan hitaasti. Sen on kokemus opettanut.

  3. mapoyri sanoo:

    Tässä tämän päivän esimerkki Twitteristä itsensä brändäämisestä somessa:
    teromesiranta persoona likoon: aloitin videoblogisarjan työni (ja harrastukseni) tiimoilta: http://bit.ly/i1RGS5 #koira #agility

  4. Paluuviite: Ottaisitko sinä mapoyrin töihin – vaikka hän #twiittaasaunasta? « Työtä Meille Nyt ja Heti!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s